Hyvinvointialueiden johtajat korostavat yhteisessä kannanotossaan, että talouden tasapainottaminen vaatii palvelujen uudistamista, vaikuttavuuden vahvistamista, toiminnan tehostamista, rahoitusmallin kehittämistä ja viisasta investointia. Johtajat vastustavat ajatusta alueiden yhdistämisestä talouskriisin ratkaisuna, sillä rakenteiden muuttaminen aiheuttaisi lisää kustannuksia samalla tavalla kuin hyvinvointialueuudistuksen alussakin.
Kannanotossa huomautetaan, että esimerkiksi Etelä-Savon ja Pohjois-Savon hyvinvointialueiden yhdistämisen kustannuksiksi on arvioitu 95–130 miljoonaa euroa. Lisäksi yhdistämiseen liittyvä säästöpotentiaali johtamisrakenteissa on marginaalinen. Esimerkiksi Pohjoisen yhteistyöalueen toimivan johdon kokonaispalkkakustannukset ovat alle 1 % henkilöstömenoista ja noin 0,5 % toimintakuluista. Vaikka alueen toimivan johdon henkilöstömäärä puolitettaisiin, säästö jäisi noin 0,2 %:iin kokonaismenoista. Yhdistämisten lasku voi koko Suomen osalta olla yhdestä kahteen miljardia euroa.
Alueiden yhdistämisen hintalappu syntyy muun muassa muutosvaiheen valmistelu- ja toimeenpanotyöstä, tietojärjestelmien, sopimusten ja johtamisrakenteiden yhteensovittamisesta sekä palkkojen harmonisoinnista. Lisäksi yhdistämisen uhka saattaa pysäyttää kehitystyön, palveluverkkouudistukset ja säästötoimet monilta alueilta aiheuttaen mittavia kustannuksia.
Hyvinvointialueiden väliarvion raportin mukaan alueiden talousongelmat eivät johdu aluerakenteesta. Rahoituksen tason määräytymisperusteet eivät ole alkuvaiheessa vastanneet toteutunutta palvelutarpeen ja kustannusten kehitystä. Rahoituksen jälkikäteistarkistuskaan ei nosta rahoituksen tasoa pysyvästi yllättävän kustannusshokin jälkeen, eikä täytä alkuvaiheen rahoituspohjan vajetta.
Johtajat korostavat, että tuottavuuden kasvattaminen onnistuu nykyisillä alueilla ja niiden yhteistyöllä. Palvelutavoitteet tulee määritellä kansallisesti ja palveluvelvoitteiden sekä rahoituksen tason tulee olla keskenään tasapainossa.