Muistisairaiden hoidossa lääkkeetön kohtaaminen on keskeistä potilaan elämänlaadun parantamiseksi. Itä-Suomen yliopiston laajassa rekisteritutkimuksessa havaittiin, etteivät tiukentuneet hoitosuositukset ole onnistuneet vähentämään psyykenlääkkeiden pitkäaikaista käyttöä muistisairailla. Tuore lääketieteellinen tutkimustieto vahvistaa kuitenkin, että rauhoittavat psykoosilääkkeet lisäävät muistisairaiden kaatumisriskiä, aivoverenkiertohäiriöitä ja kuolleisuutta.
Tutkimustiedon mukaan potilaan voimakas levottomuus tai aggressiivisuus on usein viesti kivusta, pelosta tai turvattomuudesta. Tämän hätähuudon kuititseminen vahvalla rauhoittavalla lääkkeellä ei poista käytöksestä perimmäistä syytä, mutta se vie nopeasti toiminta- ja liikuntakyvyn. Lääkkeettömät menetelmät, kuten elämäntaritietojen hyödyntäminen kohtaamisessa, potilaan tunteiden hyväksyminen sekä erilaiset musiikki-, taide- ja aistiterapiat, rauhoittavat potilasta erittäin tehokkaasti ja parantavat elämänlaatua.
Laadukas hoito vaatii hoitohenkilökunnalta korkeaa ammatillista osaamista, hoitotieteellistä asiantuntijuutta ja ymmärrystä pohtia, mikä aiheuttaa haasteellista käytöstä. Lääkkeettömien hoitokeinojen käyttäminen edellyttää ihmisen elämäntarinan tuntemista, ja tässä työssä tiivis yhteistyö omaisten kanssa on tärkeää. Omaiset voivat kertoa sellaista tietoa, joka antaa ymmärrystä auttavaan kohtaamiseen.
Hoitotyöntekijöiden ammatillisen osaamisen puute voi tulla yhteiskunnalle kalliiksi, sillä avun tarpeen lisääntyminen ja kaatumiset johtavat kustannusten kasvuun. Elämäntarina-ajattelun keskiössä on jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden kunnioitus, yksilöllisempi hoito ja osallistumisen vahvistaminen.