Radon on merkittävä asumiseen liittyvä terveyshaitta myös Päijät-Hämeessä, sillä pitkä altistuminen lisää keuhkosyövän riskiä. Koska radonia ei voi aistia, mittaaminen on ainoa tapa selvittää sen pitoisuus sisäilmassa.
Asunnon sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3). Uusissa asunnoissa tavoitteena on, ettei pitoisuus ylitä 200 Bq/m3. Vakituisissa maanvastaisissa asuinhuoneistoissa radonpitoisuuden mittausväliksi suositellaan kymmenen vuotta.
Mittaus suoritetaan Säteilyturvakeskuksen hyväksymillä radonmittauspurkeilla, ja mittauksen keston on oltava vähintään kaksi kuukautta. Tarkempaa tietoa mittauspurkkien hankinnasta löytyy Säteilyturvakeskuksen (STUK) verkkosivuilta.